Leena Leskinen

Beskrivning

Olen kirjailija Leena Leskinen, kolmen aikuisen pojan äiti; silti pidän itseäni tyttönä! Ystävieni mukaan olen iloinen ja puhelias.

Aloitin WSOY:n nuortenkirjailijana, ja kaksi nuorten novellikokoelmaa sai erityistä huomiota: nuorille ei ole paljon novelleja tarjolla.Oikeastaan miellän nuo neljä kirjoittamaani nuortenkirjaa “nuorten aikuisten kirjoiksi”; jotkut aiheet ovat olleet aika raskaita, mutta iloa ja toivoa on aina mukana – nuorille ei saa kirjoittaa onnetonta loppua!

Viimeisin romaanini (2015) on kuitenkin suunnattu aikuisille, sen keskeisiä teemoja ovat naisen työttömyys, perheen joutuminen marginaaliin, entisen huolettoman elämän katoaminen.

Turun Kirjamessuilla 2017 julkaistaan seuraava kirjani, jonka nimi on Tunnit Elviksen kanssa – se kertoo Elviksestä, mutta yhtä paljon minusta. Sen genreä on vaikea määritellä: esseiden ja Elviksen elämäkertatiedon välissä kulkee fiktiivinen tarina Elisasta – joka tietenkin tapaa tuon rockin legendan. Odotan tältä kirjalta paljon. Itsestäni tuli “Elvis-fani” vasta pari vuotta sitten; hänen lumovoimansa ja upea äänensä sekä ulkonäkönsä vain vangitsivat minut, kun sattumoisin valvoin sateista yötä mökillä ja etsin YouTubesta kaikenlaista – nuorena kuuntelin aivan erilaista musiikkia.(Oopperaa kuuntelen aina.)

Joskus kirjoittaminen on ollut takkuilevaa, lähes pakonomaista, vaikka tiedän että tunne on monella muullakin kirjailijalla. Se lienee johtunut toisesta ammatistani Aikuislukion äidinkielen ja kirjallisuuden opettajuudesta, tuntui että aika ei riittänyt. Nyt kirjoittaminen luistaa; töihin ryhtyminen suorastaan huutaa tietokoneen ääreen! Olen lopettamassa opettajan-urani ja jäämässä kirjailijaksi – se on työ, jota haluan tehdä viimeisen henkäykseen (äskeinen ilmaisu poiki Luis Bunuelin hienosta elämäkerrasta Viimeinen henkäykseni…)

Olen nuorena ollut tietenkin Anna- ja Runotyttö-kirjojen lukija (tai niitähän itse asiassa ahmittiin, ja useampaan kertaan). Runotyttö-sarjasta olen kirjoittanut Suvi Aholan ja Satu Koskimiehen toimittamaan Uuden Kuun ja Vihervaaran tytöt -teokseen esseen.

Lukeminen päivittäin on itsestään selvää, mutta olen myös elokuva-ihminen; tuossa taiteen muodossa musiikki ja kuvat saavat aikaan voimakkaita tunnelatauksia. Olen myös kuvataiteen seuraaja: kirjoitin 25 vuotta taidearvosteluja sanamalehti Karjalaiseen – haaveilin itse lukioikäisena eläinlääkärin ammatin lisäksi kuvataiteilijan urasta. Mutta kirjailijuus on ollut listallani ykkösenä jo kymmenvuotiaana kirjoitetun päiväkirjan mukaan.

Haluan kirjoittaa kirjoja, jota vetävät lukijat mukaan jo parinkymmenen sivun jälkeen. Saatan vaihdella tyyliä arkirealismista lyyriisiin kuvauksiin ja metaforiin. Dialogin kirjoittamista olen yrittänyt viime aikoina harjoitella erityisesti.

Ennen kaikkea haluan, että kirjani ovat elämänmakuisia, “itseni näköisiä” ja saavat lukijassa aikaan ajatuksia, jotka kestävät enemmän kuin yhden yön yli. Toivon että kirjojeni myötä lukijat huomaavat, että me ihmiset olemme – pohjimmiltaan – samanlaisia; vain elämä on vienyt meitä erilaisille teille. Toivon lukijoilleni samastumisen ja ymmärryksen lisäksi esteettisiä kokemuksia. Uskon että kirja voi muuttaa maailmaa – ainakin sen yhden kirjan verran.