Satu
Taskinen

 Satu Taskinen Lataa painokelpoinen kuva

© Ewald Pollheimer

Itävalta

Kirjailijavierailut
Asiantuntijaluennot
Kirjavinkkaus
Virtuaalivierailut

Tulosta kirjailijakooste

Kirjaudu sisään tilataksesi kirjailijavierailuita.

Esiintymispaikat

Alakoulu , Yläkoulu , Lukio , Ammatillinen oppilaitos , Kansalais- ja työväenopisto , Yliopisto ja korkeakoulu , Kirjasto , Kulttuurikeskus tai taidelaitos , Yritys tai kaupallinen tilaisuus , Yhdistys tai järjestö , Seurakunta , Kulttuuritapahtuma , Juhlat tai yksityistilaisuus

Maakunta

Itävalta

Kuvaus

”Taskisen sanankäyttötaidon ja kielellisen musikaalisuuden ansioista lähilukuun pakottava teksti synnyttää intiimin läsnäolon tunnun. Siinä on suoran puheen väärentämätöntä kauneutta. (–) Lapsissa tapahtuu se proosan ihme, että yhden ihmisen ääni kasvaa yleisinhimilliseksi ääneksi.” Tommi Melender, Parnasso, romaanista Lapset.

Nimeni on Satu Taskinen. Olen 48-vuotias päätoiminen kirjailija, koulutukseltani filosofian maisteri ja sosiaalineuvoja / aikuiskouluttaja. Voi tiivistäen sanoa, että kaikkea ammatillista taiteellista tekemistäni kuvaavat nämä kolme attribuuttia: yhteisöllisyys, filosofisuus, eurooppalaisuus.

TAITEELLISEN TYÖNI ATTRIBUUTIT 1: ETIIKKA, SOSIAALISUUS, YHTEISÖLLISYYS – POHJANA FILOSOFIAA JA PSYKOLOGIAA

Ennen kirjailijan uraani: Teoreettisen filosofian lopputyöni nimi on Etiikka – elämisen filosofian ensimmäinen filosofia. Käsittelen siinä ihmisen sosiaalisuutta, tunteita ja terapiaa. Itävallassa minulla on sosiaalineuvojan ammattinimike ja olen toiminut Wienissä päätyökseni aikuiskouluttajana monissa erilaisissa syntyperäisten itävaltaisten ja maahanmuuttajien koulutuksissa 12 vuotta.

Filosofis-psykologinen ote elämään on minulle ollut ominaista aina. Se yhdistettynä kielen mysteeriin ja vapaaseen ilmaisuvoimaan on tehnyt minusta kirjailijan.

Kirjallinen työni rakentuu tietoisuuden ja tunteiden tutkimisen ympärille. Pohdin erilaisten maailmankuvien muodostumista filosofian ja psykologian kautta. Yritän ymmärtää ihmisen tekoja, niiden takana piileviä ajatuksia ja tunteita. Uskon, että tämä pohdinta vaikuttaa ihmiskunnan kehitykseen kohti aikuista vastuullisuutta, heikompien puolustamista ja elinympäristön suojelua ja säilyttämistä. Tähän pohdintaan liittyy oleellisena katse ja analyysi kohti sitä eurooppalaista kulttuuri- ja sivistysperimää, joille uskomuksemme tänä päivänä rakentuvat.

Sosiaalisuus ja yhteisöllisyys näkyvät keskeisenä maailmankuvassani ja ihmiskuvassani. Myös romaanitrilogiassani ihmisten väliset suhteet ja tunteet ovat keskiössä. Kulloisenkin minäkertojan kautta yritän näyttää niitä mekanismeja, joiden uskon olevan kaikille ihmisille yhteisiä, yli kansallisuusrajojen-, ikä- ja yhteiskuntaluokkien. En tee taidetta opettaakseni jotain tiettyä oppia, mutta voi silti sanoa, että jos minulla jokin itseni ulkopuolelle ulottuva tarkoitus puhtaan itseilmaisun lisäksi on, niin: lisätä ihmisen tietoisuutta itsestään.

Itse taiteen tekemisessä olen niin ikään mieluusti yhteisöllinen. Näiltä osin elän niin kuin saarnaan. Arvostan ryhmätyötä ja toisten kanssa prosessointia paljon. Siksi olen mielelläni osallistunut ryhmähankkeisiin, kuten KOMPOSITIO – monitaiteellinen kirjallisuuskiertue saksankieliseen Europpaan lokakuussa 2014 Frankfurtin kirjamessujen yhteydessä. (http://kompositiotour.blogspot.co.at.) Toinen esimerkki: NORDIC AUTHORS FOR THE FUTURE OF LITERATURE – Pohjoismaisten kirjailijoiden seminaari Saaren kartanossa ja Helsingissä toukokuussa 2015. Pohdimme kirjoittamiemme esseiden pohjalta intensiivisissä aivoriihissä, voiko kirjallisuudella muuttaa maailmaa ja jos niin miten – jopa pelastaa sen!

TAITEELLISEN TYÖNI ATTRIBUUTIT 2: EUROOPPALAISUUS JA OMA KIELI – ILMAISUTAPA

Olen edelleen suomalainen, vaikka olenkin asunut melkein puolet elämästäni jossain toisessa maassa ja kulttuuriympäristössä, viimeiset 16 vuotta Itävallassa, Wienissä. Yhdistän etenkin suoruuteni ja sitkeyteni – joista molemmista olenkin saanut kaikki nämä vuodet tasaisin väliajoin kuulla – juuri suomalaiseen luonteenlaatuun.

Kaikki kolme romaaniani on käännetty saksaksi. Olen osallistunut kutsuvieraana Euroopassa moniin kansainvälisiin ryhmähankkeisiin, festivaaleihin ja luentatilaisuuksiin, niin kirjailjana kuin juontajana ja organisoijana, en pelkästään saksalaisella kielialueella vaan muissakin maissa. Näiden kautta olen saanut tuoda suomalaisuutta ja suomalaista kulttuuria aktiivisesti Eurooppaan ja eurooppalaiseen tietoisuuteen. Ei-suomalainen ympäristö on rikastanut maailmaani. Samaan aikaan olen minä rikastuttanut ei-suomalaista ympäristöäni.

En ole ainoastaan suomalainen, olen mm. myös wieniläinen, ihminen, saunahullu nainen. Keskieurooppalaisten yhteiskuntien ja sivistyksen vanha ja monipolvinen kehitys tuntuu ja näkyy arkiympäristössäni koko ajan. Perheeni on useamman sukupolven ajan ollut kansainvälinen eikä sen nuorimmalle jäsenelle, 12-vuotiaalle siskontytölle, monikielisyys Suomessakaan ole erikoisuus.

Eurooppalaisuus merkitsee erityisyyksien vuorovaikutusta yhteisen sivistyksen kiikkustuolissa. Ajattelun, kielien ja tapojen sekoittuminen on aina ollut ja tulee olemaan eurooppalaisen elämän ytimessä. Se näkyy eleissä ja tottumuksissa, mikä tuli jälleen kerran selväksi, kun äskettäin itävaltalaisen sukulaisopettajan kanssa suunnittelin yläasteikäisille kotitalouden ammattikoululai- sille Suomen kulttuuria esittelevää päivää tyypillisine ruokineen. Ei ollutkaan aivan selvää, mikä ruokalaji “alunperin“ on kotoisin Suomesta, Ruotsista tai Venäjältä. Ja oliko se Wiener Schnitzel sittenkin alkujaan Italiasta vai ei.

Kirjailijalle erityisen kiinnostavaa on, miten tämä sekoittuminen näkyy ajattelussa ja kielessä.

Operoiminen jatkuvasti kahdella tai useammalla kielellä vaikuttaa ajatteluun ja sitä kautta takaisin omaan kielelliseen ilmaisuun. Horisontti ulos- ja sisäänpäin laajenee, syvenee. Kun ajattelutavat ja erilaiset näkökulmat niin käsitteiden kuin arjen tasolla hiertävät toisiaan, limittymät toisiinsa, haastavat toisiaan ja liittyvät yhteen, syntyy jotain uutta.

Omassa kielessäni näkyy rajoja ylittävä villiys ja tarkka – niin itsen kuin ympäristön – havainnoiminen, jopa havainnoimisen pakko, mutta myös yllättävä ja usein uusia näkökulmia rohkeasti avaava katse. Myös: lauseideni on sanottu pidentyneen, niiden ”soundin” muuttuneen.

Vaikka miten haluaisimme muuta, maailmankaikkeus on muuttuvainen. On harhaa ja tarpeetonta uskoa, että ihminen voisi sitoa identiteettinsä pelkästään muuttumattomiin arvoihin tai asioihin ja sitten loppuelämänsä rentoutua tutussa ja turvallisessa. Jatkuvan muutoksen kanssa eläminen, avoimuus uudelle ja tuntemattomalle vaatii silti paljon, se vaatii jatkuvaa päätösten tekoa. On ihmisiä ja yksi maanosa, lopulta yksi planeetta.

Teoksiani luonnehditaan usein tragikoomisiksi ja hauskoiksi. Hauskuus syntyy uusista näkö- kulmista, epätavallisista analogioista, assosiaatioista, logiikan murtumisesta. Siitä, ettei ihminen usein näe, mitä hän tekee ja viestittää. Ja siitä, että lukija sinkoaa omalta ajatusraiteeltaan johonkin odottamattomaan suuntaan. Naurua on monenlaista. Se voi olla helpottavaa, hereille ravistavaa ja sivaltavaa tai rakkaudellista, myötätuntoista, surullista. Vaikka minulle on teksteissäni myös ominaista tietty liioittelu tai nojaaminen absurdiin, kirjoitan silti loppupeleissä tavallisista ihmisistä. Kuvaan meitä kaikkia, ihmistä yleensä, Matti ja Maija Meikäläiset ovat minun silmissäni useimmiten terveitä neurootikkoja. Kun kirjoitan nyrjähtäneistä ekistensseistä, kyse on aste-eroista, ei eri kategorioista. Pyrin avaamaan, ymmärtämään, näyttämään, tukemaan. Katedraalista:

”Harvoin saa lukea näin koskettavaa ja rehellistä kuvausta itsetuhoisesta ihmisestä, (–). Ahdistuksen takana on lämmin sanoma jokaisen ihmisen tärkeydestä (–).“ MARJAANA ROPONEN. HÄMEEN SANOMAT 25.1.2015.

Mitä teen vierailulla?

Panen tähän ihan alkuun linkin Jesse Raatikaisen tosi kivasti kirjoitettuun blogijuttuun Helsingin kirjamessujen lukupiiristä vuodelta 2017, kun kolmas romaanini oli ilmestynyt. Juttu loppuu sanoihin "JÄI ERITTÄIN HYVÄ FIILIS." – Minulle, eli kutsuvieraalle, jäi nimittäin myös erittäin hyvä fiilis. (Linkki tässä: http://kulttuurishokki.blogspot.com/2017/10/lukupiirissa-satu-taskisen-lapset.html)

Keskustelen tuotantoni teemoista ja tekotavoista. Niihin liittyy edellisen kohdan kirjailijakuvaukseni mukaisesti yhteisöllisyys, filosofisuus ja eurooppalaisuus. Kerron kirjailijauvauksessa myös tarkemmin erityisalueistani ja siitä, mikä minulle kirjailijana on tärkeää.

Esiinnyn mieluusti yksin, mutta vähintään yhtä mieluusti myös yhden tai useamman toisen kirjailijan kanssa – keskustellen ja/tai haastatellen, improvisoidenkin, tilanteen mukaan. Tässäkin kohdassa viittaan yllä olevaan esittelyyn, esimerkiksi KOMPOSITIOON ja NORDIC AUTHORS-seminaariin. Samoin CROWD-kiertueeseen, johon osallistuin vuonna 2016. (http://crowd-literature.eu)

Eurooppalaisuus on muunkinlaista kuin kansallisuuksien välistä integraatiota. Yksi innostava esimerkki on kansainvälinen kirjallisuusfestivaali Hausacher LeseLenz, jossa tekstiäni synkronitulkattiin kahden viittomakielen tulkin välityksellä niin kuulevalle kuin kuulovammaiselle yleisölle. Hehän yleensä jäävät luennoista paitsi. Iso kirkko oli tupaten täynnä. Kokonaisuuteen kuului myös kuoro-osuuksia. Kokemus oli suurelle yleisölle ensimmäinen laatuaan, avaus erittäin onnistunut ja moniaalla kiitetty. Ote yhdestä lehtijutusta:

„Kumpi puhuikaan nyt kovempaa, viittomakielen tulkki vai kirjailja, oli varmasti monen kysymys yleisössä, kun Satu Taskinen yhtäkkiä kuiski ja rajat kuuluvan ja ymmärrettävän välillä katosivat.“ (Charlotte Reinhard, Schwarzwälder Bote 16.7.2015.)

Luen erittäin mielelläni ääneen. Omaa ja muiden tuotantoa. Olen siinä tosi hyvä. Haaveilen silloin tällöin äänikirjojen tekemisestä ja suunnitelmissa on lukea otteita omista teoksistani myös kotisivuilleni.

Kotivisuiltani löytyy lisää linkkejä esim. telkkari- ja radiohaastatteluihin.

Tuotanto

Pääjulkaisuni ovat romaanitrilogian kolme itsenäistä osaa:
Täydellinen paisti, Teos 2011.
Katedraali, Teos 2014.
Lapset, Teos 2017.

Tuorein julkaisuni on essee nimeltä "Why me?" antologiassa "Suo, kuokka ja diversitetti", ntamo 2018.