Tiina
Pystynen

Kirjojeni kohderyhmä

Kuvaus

Olen tuotannossani yrittänyt ymmärtää, mitä ihminen voi saada selville maailmasta oman kokemuksensa kautta?

Ensimmäiset totuusharjoitelmani olivat humoristisia ja ahdistuneita runoja ja kuvia perheellisen arjesta. Kahden pienen lapsen äitinä
yritin säilyttää oman itseni perheessä, joka tuntui kaaokselta. Myöhemmin rakkauselämän teemat jatkuivat. Halusin kuvata kahden
rakastavaisen yritystä elää yhdessä toisiaan vahingoittamatta. Kirjoitin rakastamisen vaikeudesta, rakkauden nälästä ja pelosta päästää toinen lähelleen. Seksuaalisen vapauden harhan tilalle, rakkauden huuman kuvausten tilalle olen halunnut tuoda omasta mielestäni todellisemman kuvan: hämmennyksen, arkuuden, häpeän ja pelot. Toki myös ilon ja leikin, toisen kohtaamisen, läheisyyden ja rakkauden.

Jouduin myös kirjoittamaan perheen selviytymisestä isän itsemurhan jälkeen. Surutyöstä. Yksinäisyydestä. Päädyin myös kirjoittamaan
terapiaprosessista, siitä miten terapia auttaa, millaista ihmistä se meistä muovaa? Onko terapia lumelääkettä vai kokeneen terapeutin
auttamistyötä?

Jokainen meistä on ainutlaatuinen ja ainutkertainen ja jokainen meistä katselee tätä elämää omien elämänkokemustensa kautta uudelta
kantilta, vähän eri tavalla kuin toiset. Ja siitä maailmasta, omasta elämästämme, omien kokemustemme pohjalta meidän tulee kirjoittaa
uudelleen ja uudelleen samat vanhat tarinat elämästä, kuolemasta, rakkaudesta ja yksinäisyydestä, vanhenemisesta. Kaikesta. Siitäkin
mistä ei koskaan kuvitellut kirjoittavansa. Tämänhetkinen teemani on valmistautuminen elämän rajallisuuteen: vanheneminen ja rapistuminen, reistaileva ruumis. Tällaista seikkailua en kuvitellut koskaan joutuvani elämään.

Tyhjyyden, kuoleman ja rapistumisen uhalla yritän yhä piirtää rumia ja kauniita ja kauheita kuvia elämän lopusta ja elämän ihanuudesta.
Myös yllätyksistä jotka eivät koskaan lopu. Juuri kun luuli tietävänsä mitä tuleman pitää, elämä tekikin täyskäännöksen. Tyhjyys täyttyi uudella tehtävällä, mummiudella.

Omaelämäkerrallinen lähestymistapa on ollut minulle luontevin tapa kirjoittaa.Liikun työssäni vaietuilla alueilla, puhun kaikesta siitä mistä ei saa puhua. Se saattaa herättää joissakin lukijoissa myös ahdistusta ja torjuntaa. Huumori on minulle keino välttää lukijan kiusaamista omilla ongelmillani. Huumori on mielestäni eräs rakkauden muoto. Naisen nauru lähtee usein omasta elämästä, tilannekomiikasta, itseironiasta. Itsensä näkeminen humoristisena merkitsee oman rajallisuutensa ja vajavuutensa tunnustamista. Huumorin avulla voi antaa anteeksi itselleen ja hyväksyä itsensä sellaisena kuin on.

Sosiaalipornoa paheksuvat jotkut, mutta ei ole muuta mahdollisuutta kuin puhua, haluttiin sitä tai ei. Uskon, että kun ongelmista puhutaan, ne saadaan myös hallintaan. Me voimme tehdä väkivaltaisia, rumia, rivoja kirjoja, voimme näyttää ihmisen pahuuden ja oppia sitä kautta jotakin omasta pahuudestamme.Pitää tietenkin muistaa että myös kauneus ja hyvyys ovat osa ihmisyyttä. Niistäkin pitäisi osata kirjoittaa!

Uskon, että mitä syvemmälle henkilökohtaiseen kirjailija uskaltaa mennä, sitä lähemmäksi yhteisiä perusrakenteita hän myös pääsee. Kaikkein henkilökohtaisin on ollut myös sitä mistä olen saanut eniten palautetta. Lukijat ovat todenneet, että kirjoitan heidän maailmastaan kun olen kirjoittanut jostakin syvästi henkilökohtaisesta. Päämääränäni on ollut oppia kirjoittamaan niin että lukija voisi tunnistaa omat salaisuutensa ja todeta lopulta hyväksyvästi, että tällaisia me olemme! Ei ole mitään pelättävää tai hävettävää, on pelkkä ihminen. Tavattoman kummallinen ja kiinnostava ihmeellinen elämä!

Mitä teen vierailulla?

Esitykseni koostuu luennosta jota kevennän esittämällä tarinoita kuvakertomuksina videotykillä (lyhennelmiä kuvateoksistani).

En tarvitse haastattelijaa. Joitakin esitelmiä olen pitänyt englannin ja ruotsinkielellä.

Aiheina ovat olleet teosteni teemat:
Miten elämä muuttuu taiteeksi , omaelämäkerrallisesta kirjoittamisesta (perustuu teokseeni Runousoppi)
Millaista ihmistä terapia meistä muokkaa? – pohdin terapian maailmankuvaa ja sitä mitä terapiassa tapahtuu (perustuu teokseeni Häpeähäkki)
Onnenkoukku, luento parisuhteesta (perustuu teokseeni Onnenkoukku)
Elämä on nyt – perheen selviytymisestä läheisen itsemurhan jälkeen, tarina kriisistä selviytymisen keinoista (perustuu teokseeni Leskikuningattaren muistelmat)
Ystävänä yksinäisyys, luento yksinäisyydstä (perustuu teokseeni Ystävänä yksinäisyys)
Sinulle, rakkaudella! Luento seksuaalisuuden iloista ja peloista. Sopii myös nuorille. (luento perustuu teokseeni Lemmentanssit)

Tuotanto

JULKAISTUT TEOKSET (kuvitus ja teksti)
Jos lintu ei laula sinulle, laula sinä linnulle, kuvakirja, WSOY 2013
Lemmentanssit, graafinen romaani, WSOY 2009
Mä tahdoin paratiisiin, kuvitettu kirjoituskokoelma, WSOY 2006
Runousoppi. Miten elämä muuttuu taiteeksi, kuvitettu esseekokoelma, WSOY 2004
Häpeähäkki, romaani, WSOY 2000
Ystävänä Yksinäisyys, graafinen romaani, WSOY 1997
Leskikuningattaren muistelmat, graafinen romaani, WSOY 1993
Onnenkoukku, runokuvia, WSOY 1992
Ihminen tunkee kirjoituksesta lihana ulos, runoja, Weilin & Göös 1987