Janne Nummela

 Janne Nummela Lataa painokelpoinen kuva

© Juha Hämäläinen / Poesia

Oitti

Kirjailijavierailut

Tulosta kirjailijatiedot

Kirjaudu ja tilaa

Kirjojeni kohderyhmä

Kuvaus

Kokeellinen runoilija, varhaisromantikko, ensyklopedisti.

Mitä teen vierailulla?

Runojen luentaa.
Luento aiheesta kuin aiheesta.
Haastattelijan kanssa tai ilman.

Tuotanto

Esikoisrunokokoelma Lyhyellä matkalla ohuesti jäätyneen meren yli (poEsia, 2006) oli ensimmäinen suomalainen runoteos, jossa hyödynnettiin laajasti internetin hakukoneita. Toinen kokoelma frigiditalvi (ntamo, 2008) syntyi yhteistyössä arkkitehti Adalbert Aapolan kanssa. Teos ulkoisti runokokoelman "rakennussuunnittelun". ja siitä muodostui toisen näkemä runoilijan nuoruuden omakuva. Runokokoelmassa Medusareaktorit (ntamo, 2009) suomalainen runous löytää science fictionin. Kysymys on ehkä mytologiapunkista, avaruussatiirista tai eeppisten fragmenttien kyberromantiikasta, kuten runoilija Teemu Manninen on sitä luonnehtinut.

Uusin teos Ensyklopedia (Poesia 2011) on runon, esseekokoel¬man ja tietosanakirjan välimaastoon asettuva ensyklopediseen aakkoskehään kirjoitettu kollektiivinen sanataideteos. Euroop¬palainen 1700-luvulta alkanut ensyklopedinen valistusajattelu ei Wikipedian aikakaudellakaan ole saavuttanut päätepistettä: sellaista tiedollista kokonaiskuvaa sielusta ja kosmoksesta, joka todella oikeuttaisi maailmanuskontojen ja vanhojen pyhien kirjoitusten hylkäämisen. Ensyklopediassa tähän kysymykseen etsitään vastausta tiedon poeettisesta luonteesta, poeettisten hahmojen ja assosiaatioiden jäljittämisestä ristiviitteiden avulla, romanttisen fragmentaarisessa analogiapäätelmin etenevässä ja humoristisessa esitystavassa. Koomisen tahtoprojektin jo vuosituhantista olemassaoloa luonnehtivat Tommi Nuopposen suomentamat katkelmat mm. roomalaisen Aelianuksen luonnontieteistä (kr.), bysanttilaisesta ensyklopediasta Sudasta (kr.), Diderot'n Encyclopédiesta (r.) sekä Giacomo Leopardin (it.) ja Erik Satien (r.) merkinnöistä. Suomennokset tuovat mukaan tiedon käsitettä suhteellistavan tason: mitä kaikkea on pidetty tietona, millä kaikilla tavoilla nyt askarruttaviin ilmiöihin on aiemmin suhtauduttu. Vai onko tieto, sen vakuuttavuus kenties aina pohjimmiltaan ollutkin poeettista?