Helena Nuutinen

Beskrivning

Hei Te kaikki vanhojen metsien ystävät, joilla on kasvoissa uurteita ja harmaat hiukset – tai ei hiuksia enää ollenkaan – lähdetään yhdessä sielun metsään kuuntelemaan hiljaisuutta! Kuitenkin me jokainen tiedämme, että metsässä ei edes ole hiljaista: siellä humisee, rapsahtelee, kaikuu. Metsän hiljaisuus ei juonnu metsästä, vaan omasta sisimmästämme, kun olemme metsässä. Menemme metsään löytääksemme sisäisen hiljaisuutemme, sielumme metsän.

Näkyvän ja näkymättömän maailman raja kiinnostaa minua kirjailijana ja esiintyjänä. Olen voimakkaasti henkisesti suuntautunut ihminen ja etsijä ja se näkyy kaikissa teoksissani. Kuljen rajaa pitkin, astun välillä rajan yli toiselle puolelle, katselen ja nautin siitä.

Uusimmassa, kesäkuussa 2021 ilmestyneessä Puukuiskaaja-teoksessa minua on inspiroinut vanha intuitiivinen tieto asutun pihan ja metsän rajasta ja niiden välissä oleva ’ohut paikka’. Siitä näkee toiselle puolelle niin kuin me jokainen voimme nähdä! Me suomalaiset olemme metsäkansaa ja metsämuisti löytyy meistä vielä helposti, onneksi. Monet meistä myös kokevat metsän pyhänä: vanhojen puiden lähellä tunnemme pyhyyden läsnäolon ja voimme aavistaa ehjän ja kokonaisen ulottuvuuden. Tässä en tarkoita ahdasta kirkollista tai uskonnollista pyhää, vaan — lue itse Puukuiskaaja! Metsässä kaikki on hyvin, vaikka elämässä ei aina olisi.

Vuonna 2017 ilmestyi teokseni Unta kuolemasta – iltasatuja sinulle ja minulle, jotka tiedämme kuolevamme. Sen mukana menemme elämän ja kuoleman rajalle ja etsimme niiden välissä olevaa ’ohutta paikkaa’, josta voimme katsella toiselle puolelle. Tätä teosta kirjoittaessani elämän ja kuoleman raja tuli konkreettisestikin lähelleni, kun tekstin valmistuttua sain kuulla sairastavani rintasyöpää. Teokseen kuuluu tekstiosa itse lukemanani cd-äänitteenä sekä työkirja, jota täyttäessään kuolemassa oleva, hänen läheisensä tai kuka tahansa meistä voi pohdiskella elämänsä valintoja. Kuoleman väistämättömyys opettaa elämään!

Samana vuonna 2017 ilmestyi Mediapinta-kustantamon kustantamana runokirjani Peili näkee, jossa siinäkin ollaan rajalla, peilipinnalla katsomassa rakkauden täyttymykseen ja tuskaan. Se sisältää runoja monen vuosikymmenen ajalta.

Ensimmäinen teokseni Pyhä yksinkertaisuus pohdiskelee pyhän ja yksinkertaisen rajaa, pyhän yksinkertaisuuden merkitystä elämässämme ja arjen valinnoissa. Melu, kiire, tavaranpaljous, luonnosta vieraantuminen, vanhenemisen pelko, sisäinen ja ulkoinen levottomuus vievät meitä yhä kauemmas pyhästä yksinkertaisuudesta, omasta ominaislaadustamme. Kun rohkenet avata sisäiset, henkiset silmäsi ja katsoa, alat nähdä! Mitä parempaa voisi toivoa?

Kielen mahdollisuudet ovat aina kiinnostaneet minua tai oikeammin kielen ja hiljaisuuden mahdollisuudet, niiden välinen raja: siitä rajalta lähtee liikkeelle minun tapani kirjoittaa ja elää tätä elämää. Mitä kielellä ja sanoilla voi ilmaista, mitä ei voi.

Työikäisenä olen tehnyt ansiotyöni äidinkielen ja vuorovaikutustaidon opettajana, nyt olen 70-vuotias ja ylpeä iästäni, rypyistäni, uurteistani ja harmaista hiuksistani. Tulkaa nuoremmat perässä hyvillä mielin! Yhtä aikaa sen työn kanssa olen nuoruudestani asti esiintynyt Kalevan Naisena: olen kaivanut esiin vanhaa valoa, Suomen Kansan Vanhojen Runojen ja itkuvirsien viisautta, naisen tapaa katsoa tätä maailmaa ja kuvata sitä runojen ja tarinoiden avulla. Olen koonnut, muokannut, puvustanut ja dramatisoinut Suomen Kansan Vanhoja Runoja, itkuvirsiä ja kansantarinoita ja toteuttanut niiden pohjalta ohjelmia kulttuuritilaisuuksiin, perhejuhliin ja yrityskokoontumisiin. Vuodesta 1997 asti olen ollut myös yrittäjä omassa Mielenkieli-yrityksessäni – sekin on ollut luovaa työtä!